Kuuletko djungli-rantain kumean pauhun?
Tunnetko suitsutusmaljoista nousevan sauhun?
Näetkö, kuinka lamput vihreät
marmorisaleissa kiehtoen häämöttävät?
Runsailta pöydiltä tunnontuskaa vailla
nautimme herkkuja ruhtinaiden lailla.
Mustat orjat rientävät palvelemaan,
tulinen viini vuotaa virtanaan.
Huilujen soidessa viihtymystämme varten
katsomme kaunista parvea tanssijatarten,
taikoja, temppuja miekannielijäin,
tulensyöjäin, käärmeenkesyttäjäin.
Aamun noustua jälleen ryysyissämme
kurjina, viheliäisinä kyyhötämme
rukoillen otsamme tomuun painaen
— valehaavan pettävän paljastaen.
YÖLLINEN AJO
Nyt silmät säihkyy mustan pimeyden.
Yks harmaa savupilvi yössä vain —.
Ja auto kiitää halki metsien.
Tienvarren kuuset katoo kohahtain.
Sua muistan. Sydäntäni kouristaa.
Ma tiedän huultes lämmön häipyvän
pian huuliltani. Auto samoaa
pois tyköäsi — tietä elämän.
PILVIKUVAT
Reunalla vihreän hetteen, lähteellä silmien rakkaiden istuin illalla kauan tutkien tummuutta pilvien. Verkkaan ne vedessä liukui synkkinä, vieraina, vaieten… Lähteen pohjalla ruoste kuumotti kuin käsi verinen.
Tuijotin — rintaani poltti, enkä ma mitään ymmärtänyt. Sieluni lehahti lentoon niinkuin lintu säikähtynyt.