LAULU KITARAN SÄESTYKSELLÄ.
Lauloi nuori gondolieri hämyssä Venetsian yön: itkettävää niin ei ole mitään kuin on kylmä, lemmetön syön!
Sulaa vuorten sininen jääkin,
ei sula sydämesi sun,
säihkyvän ihana, julma Judith,
riistäjä rauhani, toivoni mun!
Kukkivat visaiset viikunapuutkin, lempeen ei puhkea lemmetön syön! — Hiljaa kapea gondooli liukui hämyssä Venetsian yön.
RAKKAUS.
Ruusu puhkesi punainen keskellä keltaista poutaa. Tumma, polttava viini sen suonissa soi ja soutaa. Pisaran yhden jos viiniä juo ikuinen onni vuottaa, kaksi pisarta tuskan tuo, kolme kuoleman tuottaa.
YÖ.
Kuink' aallot kuumat kuohupäin mun ylitseni lyö! Täys lempeäin, täys lempeäin on mykkä, musta yö. Ma kohun kuulen uhkaavan kuin tuuli erämaan. Oi myrskyn pauhun, kuoleman se tuoko mukanaan —?
En pelkää tulta Samumin, jo liekkijuoman join. Ah, auringoita tuhansin Ma yössä nähdä voin! Oon myrskyn raivoon hukkuva kuin hehkuun hellyyden ja hiekkahautaan nukkuva kuin alle ruusujen!