LAULU KAUNIISTA HUOVISTA JA HERTTUAN TYTTÄRESTÄ.
Rannalla Adrian meren kukkii kastanjat, heleän keltaisiksi kypsyy sitruunat rannalla Adrian meren.
Seisoi siellä kerran.
linna herttuan.
Siitä laulujen kuullaan
vielä kertovan
rannalla Adrian meren.
Saleissa kilinä maljain,
helke luuttujen.
Kohtasi kaunis huovi
herttuan tyttären
rannalla Adrian meren.
Hälle kuiskasi poika katsein polttavin: unessa viime yönä sinua suutelin rannalla Adrian meren.
Poistui ylpeä neito
heittäin niskojaan.
Kaunis huovi istui
surren rakkauttaan
rannalla Adrian meren.
Taukosi tanssi ja soitto,
idästä nousi koi.
Tornin huipulta kutsu
kuparitorven soi
rannalla Adrian meren.
Lähtivät herrat ja huovit sotaan moslemien, eikä nähty enää heitä jälkeen sen rannalla Adrian meren.
Linnassa rouvat ja immet
itki lemmittyjään.
Helisseet ei luutut
iltaan hempeään
rannalla Adrian meren.
Suli kyyneliksi
tytär herttuankin.
Huoviansa hän turhaan
toivoi takaisin
rannalla Adrian meren.