"Holgerilta!" Barbro vilkastui äkkiä. "En luullut hänen välittävän minusta hituistakaan. Minkälainen hän on nykyjään, Sonja?"
"Entisellään. Sukkela, paksu, hyvä ja hauska."
"Olisipa somaa tavata häntä. Olen suoraan sanoen ollut siinä uskossa, että hän on laihtunut. Se pukisi häntä. Onhan siellä vielä kaksi sähkösanomaa, Sonja."
"On, on! Numero yksi!"
"Sieväksi, siivoksi tullos, ja kattilaa, kauhoja käytä, porkkanan keitossa, leivän paistossa taitosi näytä, puoliso saaos mieleinen taivahan Herran, seitsemääntoista kun liittyvi seitsemäntoista taas kerran.
Täti Sara Granlund."
"Höpsis! Ilvettä alusta loppuun", nauroi Barbro. "Yksissä tuumin sepustettu, sen näen silmistänne."
Sonjan liukasliikkeinen kieli kurkisti uteliaana suusta.
"Ei taida kannattaa kieltää, tytöt, että olemme syntipukkeja, mutta tämä ei ainakaan ole meidän tekoa, se on syntynyt ilman meidän teräviä päitämme. Ole hyvä ja katso itse, se on lähetetty oikealla tavalla. Ja loistosähkösanoma onkin, kuinkas muuten!"
Barbro katsoi epäluuloisesti viimeistä sähkösanomaa, mutta se oli todellakin oikea, ja hän otti sen hyvin jännittynein mielin.