"Asuu, mutta hän matkusti eilen illalla Lundiin. Hän on reserviluutnatti ja aikoo nyt suorittaa filosofiankandidaatti-tutkinnon, niin että meistä tulee sivistynyt pari. Minulla puolestani on näet henkisenä eväänä kunnianarvoisa Fredinin koulu."
"Onko aivan varmaa, että menette naimisiin?"
"Emme ole vielä päässeet siihen kysymykseen, mutta kai se sekin joutuu. Oletan, ettei hän henno sammuttaa minun liekehtivää lempeäni. Toistaiseksi minä huvittelen ja kehitän hyvänpuoleisia seurusteluavujani. Entä sinä, aiotko ryhtyä johonkin erikoiseen tulevana talvena? 'Lastenhoitohan' on nyt hirveästi muodissa, ja minun puolestani saa ollakin."
"Ja minulla on Vahdissa hoitamista. Muuten on tarkoitus sellainen, että minun on puututtava talouteen. Tuossa näet virkapuvuston." Barbro osoitti esiliinoja, jotka olivat syntymäpäiväpöydällä.
"Istu ja pala, mikä kauhistus! Babi-parka! Mutta polta pohjaan vahvasti ja suolaa, niin että kirvelee, silloin pääset mokomasta irti."
"Se olisi ihanaa, mutta jotakin tahtoisin sijaan. Jotakin oikeaa. Muistatko niitä Goethen säkeitä, joita vanha, rakas johtajattaremme usein toisteli:
"Immer höher muss ich steigen,
immer weiter muss ich schauen!"
"Muistan. Mihinkä sinä siis tahdot kiivetä ja mitä tähyillä?
Luultavasti parnassolle?"
"En, sinne en kelpaa." Barbro muuttui alakuloiseksi ja loi katseensa alas. Hänen kaikki kymmenen sormeaan haroivat pöytäliinan ripsuja. "On aivan nurinkurista, kun ei tiedä miksi ruveta. Pelkkä naimisiinmeno on niin mitätöntä."
"Niin, varsinkin niin suuresta sielusta kuin sinä olet, Babi! Minullakin saisi muuten olla halua antautua jollekin alalle — esimerkiksi näyttelijättäreksi. Olisitpa nähnyt minut viime talvena Punaisen ristin iltamassa. Minä olin Annana 'Turhantarkassa veljenpojassa' ja sain paljon kiitosta. Nyt opiskelen lausuntoa ja plastiikkaa — huvikseni vain, mutta jollakin kurssillahan täytyy käydä, vai mitä?"