"Minä."
"Mutta kuinka ihmeessä te olette täällä?"?
"Olen sijaisena."
"Te —! Anteeksi, tehän olette neiti Berting."
"Enpäs", väitti Barbro iloisesti, "Gladys Svensson — Gladys Svensson
Ulricehamnista".
Tätä salakähmäisyyttä hän ei voinut kieltää itseltään. Häntä huvitti sanomattomasti nähdä ylioppilaan noloja, hämmentyneitä kasvoja, ja hän ajatteli: — Ähä, siinä palkka sähkösanomastasi, jehu. Tahdoit saattaa minut uteliaaksi, mutta minä panenkin sinun pääsi pyörälle. —
"Vai niin", sanoi ylioppilas pitkäveteisesti, "sitten olen kokonaan erehtynyt. Ette kai satu tietämään, kuka neiti Barbro Berting on?"
"Tiedän kyllä."
"Ettekö ole ihmeesti hänen näköisensä?"
"Niinkuin marja."