"Minulla on toinenkin asia", lisäsi Holger leveällä skoonelaisella tasankomurteellaan, "tahdotko ruveta daamikseni lauantain tanssiaisiin? Minä tanssin kuin enkeli, vaikka olen kerän näköinen. En ole unohtanut ensi kohtaustamme siinä tanssinäytöksessä, jolloin sinä et suvainnut minua pariksesi lihavuuteni tähden, enkä nytkään uskalla tosissani väittää, että se on vähentynyt, mutta ehkä sinä tällä kertaa voit tehdä välttämättömyydestä hyveen ja käyttää minua ponnahduslautana, jolta on hyvä hypätä yliopistoelämän huvimaailmaan."
"Hieno puhe", nauroi Barbro, "paljon kiitoksia muuten. Olen erittäin iloinen, kun pääsen oikeihin tanssiaisiin. Niissä en ole käynyt milloinkaan. Viime jouluna kuoli eräs isän serkku ja vaikk'emme olleet nähneet häntä kertaakaan, emme kuitenkaan saaneet käydä suurissa tilaisuuksissa, ja kuusi viikkoa meidän piti käydä surupuvussa. Olin juuri päässyt tuosta kurjuudesta, kun lähdin tänne. Isoäiti —" Hänen vilkkaat kasvonsa kävivät huolestuneiksi.
"Mitä, Babi?"
"Minulla ei ole minkäänlaista tanssiaispukua. Ulla-täti sanoi, että jos ehkä sellaisen tarvitsisin, niin voisi isoäiti auttaa minua hankkimaan sen. Mutta mitäs nyt kahdessa päivässä ehtii?"
"Kyllä, Babi kulta, kyllä siitä selvitään. Nyt juomme teetä. Kandidaatti halunnee myös kupillisen? Sitten menette ulos katselemaan kaupunkia. Kunhan tulet kotiin kello neljäksi, tyttöseni, niin se riittää."
Saara toi tarjottimen ja joukon jatkoksi — Urban Freiden. "Täällä tulee yksi kandidaatti lisää", myhähti hän hyväntahtoisesti.
Barbro sävähti kuumaksi aivan korvalehtiä myöten ihastuksesta, että kokonaista kaksi ylioppilasta tuli tervehtimään jo hänen ollessaan ensimmäistä päivää Lundissa. Ilo kuohui kuin kukka päiväpaisteessa.
Kandidaatti Freide tuli myöskin pyytämään häntä tanssiaisiin. Ja jos vain joku muu kuin pyylevä Holger olisi tullut aikaisemmin, olisi Barbron ylpeys viettänyt loistavaa riemujuhlaa. Mutta nyt hän sanoi verrattain lauhkeasti, että kandidaatti Boye oli jo hänet pyytänyt.
"Ehkä sinä tälläkin kerralla haluat, että minä väistyn solakamman tieltä?" kysyi Holger Boye ivallisesti, mutta hänen harmaiden silmiensä katse ei puhunut pilaa. Se kiintyi Barbroon tutkivan totisena.
"En suinkaan", vastasi Barbro nopeasti, "minusta on hyvin hauskaa päästä tanssiaisiin, niin että mielestäni on samantekevää —" Ai, nyt meni hullusti! Hän korjasi heti sanansa: — "Sinä olet aina ollut kiltti minua kohtaan, Holger", lisäsi hän anteeksipyytäen.