Isoäiti virkkoi:
"Ettekö te, kandidaatti Boye, kerran antanut pikku Babilleni kompassia?"
"Kyllä", vastasi Holger kumartaen, "kun tiesin naisen tarvitsevan varmaa opastusta".
"Minullapa se on vielä tallella", huomautti Babi. "Norrlannissa minulla oli siitä paljon hyötyä."
"Mutta tässä Lundissa te saatte eläviä kompasseja", lupasi Freide.
"Tosiaankin, hyvähän se on, kandidaatti", sanoi isoäiti ystävällisesti, "jos ne ovat koeteltuja".
Vähän ajan kuluttua, kun nuoret nousivat lähteäkseen, pyysi hänen armonsa Holger Boyea jäämään hetkeksi luokseen ja katsoi häneen syvin silmin:
"Minusta tuntuu, että sekä te että kompassinne voitte näyttää pikku Babilleni oikean suunnan", sanoi hän, "ja olen iloinen, jos voitte olla hänen uskollisena ja hyvänä toverinaan, niin kauan kuin hän viipyy Lundissa. Hän on vielä aivan lapsi seitsemästätoista ikävuodestaan huolimatta ja tarvitsee vakavaa tukea läikkyvälle luonteelleen. Voihan näet olla mahdollista, että tuollainen kokematon tulisielu leimahtaa sekä hyvälle että pahalle, mutta minä olen teille kiitollinen, jos otatte vähän hoivataksenne häntä — toverina ja ystävänä."
"Aivan mielelläni", vastasi Holger yksinkertaisesti; "hän ei ole ensinkään niin juonikas, että hänen kanssaan olisi vaikea tulia toimeen".
Kun Barbro kulki kevättalven häikäisevän valkeassa päiväpaisteessa Lundagårdin puiston halki kahden kavaljeerinsa välissä, vaaleankeltaisella silkkisolmukkeella koristettu Vahti perässään, teki hänen mielensä tavata Sonja. Hip-sisko ei välittäisi tuon taivaallista hänen saattueestaan, sen hän hyvin tiesi ja tunsi, eikä hän siskoaan nyt juuri kaivannutkaan. Säteilevä sää väreilevine kevään aavistuksineen, punertavine puunrunkoineen, loitolta kuuluvine linnunsiipien-suhinoineen ja kaikilta katoilta sulavine lumineen oli houkutellut opiskelevan nuorison ulos kirjojensa äärestä. Nuorta väkeä, nuoria kasvoja vilisi kaikkialla. Monet uteliaat silmät katsoivat kysyvinä, ken oli tuo tummansininen, outo tyttö, jolla oli mukana valkoinen koira, ja Barbrosta tuntui, ettei maailma ollut vielä milloinkaan ollut niin nuorekas.