"Oliko teidän mielestänne sukkelaa laittaa minun Vahtini sen näköiseksi?"
"Sonja ehdotti."
"Ja te suostuitte heti. Oletteko te sellainen?"
"Että olen kernaasti mukana pilanteossa. Kukapa ei sellainen olisi?"
Barbron oli vaikea päästä takaisin iloiseen mielialaansa, ja Holger Boye sai panna liikkeelle koko kuivan huumorinsa saadakseen hänet tasapainoon. Urban Freide oli myös — vaikka hänellä olikin paljon tekemistä oman parinsa kanssa — halukas näkemään nuo miettivät, kalpeat pikku kasvot taas iloisina ja päästeli sentähden tunnetulla taidollaan puhetta kahden puolen. Hän olikin oikeastaan vain joistakin kainoussyistä asettunut veljensä, reserviluutnantin, varjoon, sillä he olivat aivan tavattomasti toistensa kaltaiset. Vihdoinkin väistyi alakuloisuus, ja kun Barbro oli saanut kyllikseen tanssia hivelevää bostonia Urban Freiden kanssa, tunsi hän olevansa aivan pyörällä ilosta.
"Ihme, että tunturiruusu on puhjennut kukkaan Skoonessa", sanoi Urban lämpimästi. "Silloin te olitte mielestäni pieni tyttö ja nyt olette iso daami."
"Vanha mamselli kohta", nauroi Barbro. Hänen oli määrä näytellä pääosaa
"Mamselli Sundbladin naimapuuhissa", iäkästä, naimahaluista höpäkköä.
"On aika hullunkurista", lisäsi hän, "pukeutua aivan tuntemattomaksi".
"Minustapa on paljoa hauskempi nähdä teidät Verdandina. Lupaatteko päästää hiuksenne hajalleen?"
"Tietysti. Ah!"
"Mitä nyt?"