"Ei muuta kuin oikein hauskaa! Nyt tanssimme taas, vai mitä?"
Ja sinä iltana tanssivat Urban ja hän tanssin toisensa perästä. Eihän täällä noudatettu kaikkia sovinnaisia tapoja. Mutta eräällä väliajalla Sonja ja Viveka ottivat Barbron väliinsä sohvalle, ja silloin alkoi pila- ja pistopuheita sataa kuin rakeita.
"Nyt kai eräs pari on pihkassa", nauroi Viveka. "Tämä huvien pyörre, johon olemme joutuneet, taitaa päättyä — arvatkaapas mihin?" Hän koukisti peukalonsa ja etusormensa niin, että ne muodostivat renkaan.
"Barbro on kuin tunturin tuiskussa", ilvehti Sonja. "Miltäs tuntuu, Kleine?"
"Te olette niin tyhmiä, että —", mutisi Barbro onnellisena. Tuntui ihanalta, kun kaikki näkivät, kuinka hän oli ollut lennossa. Ja kun Sonja lisäsi: "No, jos oikein ajatellaan, niin se on vanha uutinen, onhan hän liehitellyt sinua kohtapuoleen vuoden", ei Barbro malttanut olla vastaamatta:
"Eipäs, vasta seitsemän ja puoli kuukautta."
Voi, miten nuo kaksi tyttöä nauroivat tunnontarkalle pikku Babille.
"Hellalletta", läähätti Sonja ja suuteli Barbroa. "Sinulle ei mahda mitään."
Nyt Barbro yritti nousta, mutta Viveka piti hänestä kiinni ja pyysi häntä leikillisesti kertomaan vähän tunturi-idyllistä.
"Siitä ei ole kerrassa mitään kerrottavaa", väitti Barbro, mutta samassa hän toivoi, että hänellä olisi ollut suuri salaisuus kätkettävänä.