Sonja oli tänä iltana mitä hulluttelevimmalla tuulella; hän veti kursailematta hilpeytensä riemuvaunuja yli kaiken, mitä tielle osui, ja yht'äkkiä aivan hurjistui ilosta, kun huomasi Barbron käsivarteen piirretyt kaksi kirjainta: U.F.
"Ahaa, Babi", huusi hän, "saan kohteliaimmin onnitella. Se on siis selvä se."
"Mikä on selvä?"
Barbro nousi seisomaan. Muutamia muitakin oli tullut heidän luokseen.
Siinä olivat Freide-veljekset, Holger Boye ja Lisa Harring.
"Mitä ihmeitä sinä nyt, Sonja?"
Barbron säteilevät kasvot kävivät levottomiksi.
Sonja tarttui pienillä, valkeilla käsillään Barbron käsivarteen.
"Kätken, kätken salaisuutta. Mitä sen pitää tekemän, jonka nimikirjaimet ovat minun käsieni alla?"
"Sen on tulkittava ne oikein", kuului Holger Boyen ääni omituisen vakavana.
"Otettava ne itselleen", ehdotti Urban Freide ja liikahti aivan kuin suudellakseen Barbron käsivartta. Hän oli tyytyväinen sukkeluuteensa ja katsahti mielissään ympärilleen.