"Saara, en minä voi ottaa vastaan."
"Mitäs neiti turhia! Ei se ole se pitkä ja koree!"
"Ehkä Holger, Saara?"
"No, justiisa se sama. Neiti on ihan kuin ota ja anna prinsessa tuossa loikoessaan."
"Saara — emmeköhän ottaisi silkkitäkkiä tämän huopapeiton sijaan?"
"Miks'ei, sitähän minäkin meinasin, ja sitten lasketaan verhot alkoovin eteen, niin että neiti on ihan kuin salongissa."
"Kiitos, hyvä Saara! Saatpas nähdä, että minä ikuistan sinut jonakuna päivänä."
"Älkää pilkatko, neiti Barbro, ikuisuus on meidän Herramme käsissä. Nyt menen hakemaan kandidaattia."
Holger astuu sisään ja menee suoraan Barbon luo.
"Kas vaan, täällä loikoilee pikku Verdandi, joka sai näpsäyksen nenälleen katsellessaan liian syvälle Urdar-kaivoon. Sinä olet arveluttavan näköinen."