"Älä viitsi tuolla tavoin, se tuntuu niin pilkalliselta! En mahda sille mitään — — en voinut mitenkään jättää sikseen."
Holgerin harmaat silmät käyvät vakaviksi ja ilmaisevat lämmintä harrastusta.
"Saat uskoa, Mignon, että olen sekä iloinen että onnellinen, jos annat minun lukea opuksesi. Onko se sinulla täällä?"
"On." Barbro pistää kätensä pieluksen alle.
"Mikä sen nimi on?"
"Holvin hämärässä ja lakeuden auringossa. Ne ovat vain sellaisia tunnelmakuvia, näetkös, enkä tiedä, kuinka lie vuosilukujen ja lausetapain ja historiallisten henkilöiden laita, ovatko ne oikein vai eivätkö; siksi tahdon, että sinä tarkastaisit sen."
"Aiotaanko se — julkaista?"
"Ehkä." Barbron posket lehahtavat punaisiksi. "Jos luulet sen kelpaavan. Holger, sinä voit ehkä lukea sen kohta." Hän vetää esiin irralliset, numeroimattomat paperit, joiden näkö ei hivele silmää. Pari lehteä on hienoa, orvokintuoksuista postipaperia, toiset tavallista konseptipaperia, ja lopuksi on pari harmaata ja kellahtavaa lehteä kiskaistu koulukirjoista, joissa on ollut liikenevä tyhjä sivu nimilehden edessä. "Etkö voisi tulla jo illalla takaisin sanomaan, mitä ajattelet?"
"Kyllä, tahdon koettaa", lupaa Holger hieman kammoksuen tehtäväänsä. "Mutta jos minusta nyt tuntuisi, että sinun on vielä kypsytettävä aatteitasi, niin sinä pahastut minuun, se on melkein varmaa."
"En, ymmärräthän sinä kaikki. Sinusta kuuluu tulevan oikeusministeri, tiesi Urban Freide."