"Vai ministeri oikein? No, honni soit, qui mal y pense. Mutta lienee parasta, että lähdenkin tästä oitis lliadeinesi."
"Tee se! Tuletko varmasti illalla? Seitsemän! — Ei, kuuden aikaan."
"Koetan yrittää. Hyvästi nyt!" —
Täsmälleen kello kuusi saapui Holger, ja isoäiti, joka oli lukemassa Babille, jätti heidät kahden kesken. Hän tiesi, missä asioissa Holger oli tullut, ja hänen sydämensä tykytti melkein yhtä kovasti kuin kirjailijattarenkin.
Holger oli järjestänyt ja numeroinut paperit. Hän oli myös solminut kapean, vihreän silkkinauhan niiden ympärille.
Nyt Barbro ryöpsähti pystyyn sellaista kyytiä, että sekä peitto että pielukset lennähtivät mukana.
"Oletko lukenut?"
"Olen, jok'ainoan rivin."
"Roskaa?"
"Ei."