"Erinomaisen älykkäästi", pistelee Barbro. "Kuinka voit uskoa mokomaa lörpötystä?"
"Älä puhu mitään, ennenkuin sinulle povataan kunnollisesti, Babi."
"Paljon kiitoksia, minun puolestani riittää. Olen saanut tietää, että 'miespuoleni' on uskoton ja että vanhin poikani on erinomaisen toivorikas lapsi. — Oo, minä nauran itseni kipeäksi."
Ja paljon myöhemminkin, kun Barbro oli eronnut Sonjasta ja harjasi hiuksiaan yöksi, täytyi hänen laskea harja kädestään antaakseen naurun pursua tulvanaan muistellessaan sibyllan viisasta ennustustaitoa.
Mutta Sonja kävi uudestaan vaatimattoman ennustajan luona ja kertoi innostuneesti Barbrolle, että nyt vasta hän oli saanut tietää oikean kohtalonsa. Ja olipa tosiaankin ihmeellistä, että kaikki toteutui niin tarkalleen, kuin hän oli kuvitellut.
Hän joutuu onnellisiin naimisiin ja saa mainion hienon kodin erääseen kaupunkiin, jossa on paljon kirkkoja ja torneja ja katuja. "Se on tietysti Tukholma", sanoo Sonja, "sillä Uno tahtoo, että asetumme sinne".
Barbro pysyi edelleenkin hyvin epäilevällä kannallapa kuunteli Sonjan ihastunutta kertomusta hieman lystikkäästi ja ivallisesti hymyillen.
"Ja tiedätkö — hän ennusti minulle auton", jatkoi Sonja, "ja pappa onkin sanonut, että hän antaa sen minulle lahjaksi, kun meidät pannaan kuulutukseen."
"Sepä oli varsin anteliasta, että eukko tarjosi sinulle ajoretkenkin", nauroi Barbro. "Mutta eikö hän povaa milloinkaan muuta kuin naimisia ja sen semmoista?"
"Ei — mitäs muuta sinä tahtoisit?"