"Jotakin todellista, joka tapahtuu — joka koskee tulevaisuutta."
"Tulevaisuuttahan se on sekin."
Barbro ravisti päätään.
"Se on niin — niin joutavaa joka tapauksessa."
"Minäpä luulen, että sinä olet nyt juuri varsin taipuvainen tuohon joutavuuteen. Et kai tahtone kieltää, että olet koko lailla verliebt U.F. nuorempaan."
Barbro vaipui ajatuksiinsa. Hän seisoi huoneensa ikkunan ääressä ja katsoi murattiköynnöksen peittämään seinään. Hänen katseensa tunki syvälle tuon vihreän alle, niinkuin se olisi ollut verho, minkä hän toivoi nousevan ja näyttävän hänelle yhtä tai toista.
"En tiedä", sanoi hän hiljaa. "Minusta olisi vaikeaa kulkea yhden ihmisen kanssa koko elämän halki."
"No sinähän se vasta hieno olet, Babi. Kuinka sinun mielestäsi pitäisi olla?"
Sonja virui sohvalla ja suihkutti hajuvesipullosta orvokintuoksua hänen kasvoilleen.
"En tiedä."