"Minä otan sinut siipieni suojaan, pikku Kananjalka. On selvää, että me julkaisemme kihlauksemme yht'aikaa ja menemme yht'aikaa naimisiin. Ja meillä pitää olla kokonainen parvi morsiustyttöjä ja sulhaspoikia."
"Minä tahdon mieluummin olla morsiustyttönä ensin sinun häissäsi,
Sonja."
"Ja lausua runoja ja sotkeutua tahi pulskahtaa johonkuhun
Urdar-kaivoon!"
"Eipäs."
"Niin, tottapa tästä selvitään. Vielähän meillä kummallakin on vapaa valinnan valta."
"Onko sinullakin?"
"On, ei minulla ainakaan vielä ole kultakahletta. Mutta ensi vuonna sen saan, vakuutti povari."
"No sittenhän se on aivan varma asia", hymähti Barbro. "Minäkin odottelen, että vanhin poikani varttuu siksi ja täyttää äidilliset toiveeni."
"Älä puhu taas noita tyhmyyksiä", sanoi Sonja ärtyisästi.
"Äläkä sinä kehu oraakkeliasi, sillä tottahan älyät, että se on hupsutusta."