"Eipäs", sanoi Sonja onnellisesti hymyillen. "Hän ennustaa oikein — jos tahtoo."
X.
KEVÄT ON TULLUT.
Nyt on kevät — reipas, elämäniloinen kevät. Oikukas huhtikuu, tyttöletukka kuukausien joukossa, on pelkkä muisto, ja sisäikkunat ja talvivaatteet ovat saaneet ylenkatseellisen matkapassin.
Tänään tapahtuu tuo aiottu kevätretki Röstångaan ja Skäralidiin. Siitä sukeutuu tavallaan niiden nuorten erojaisjuhla, jotka ovat olleet yhdessä muutamia onnellisia kuukausia, sillä herra ja rouva Thomas vaativat Sonjansa takaisin niin väleen kuin suinkin. Vilkas Aimée-rouva on kirjoittanut tyttärelleen, että koti on "triste à mourir sans la chère enfant". Ja hän on luetellut kokonaisen sarjan odottavia huvituksia.
Isoäiti haluaa takaisin Flodaan. Hänen mielestään kevät on siellä ihmeellisempi kuin missään muualla, ja hän on saanut Bertingin huonekunnalta luvan pitää Barbroa luonansa syksyyn, jolloin perheen levottomin ja seikkailevin jäsen aiotaan lähettää johonkin täysihoitolaan.
Barbro on saanut palavan opinhalun eikä hän lyö laimin ainoatakaan luentoa, niin monta rautaa kuin hänellä onkin tulessa. Mutta ne, joilla hän on käynyt, ovat nyt päättyneet, ja kesällä hän saa uusia virikkeitä. Inger Thomas on ehdottanut, että hän tutkisi kansaa. "Mutta se on sinun tehtävä sydämelläsi, Babi", sanoi hän. "Silloin huomaat varmasti, että saat hyviä ja hauskoja tuttavuuksia."
Kaikkien Bertingin tyttöjen aikomus on kokoontua juhannukseksi isoäidin luo, ja he ovat hyvin mielissään, että vaikka Birgit on naimisissa ja Elsa oppinut medisiinari, he saavat ilakoida kuin lapset kaikilla vanhoilla tutuilla temmellyspaikoilla. Birgitin ja Elsan suloisimmat nuoruudenmuistot ovatkin Flodan tuuhean puiston kätköissä, ja he tapaavat ne aivan varmaan vilpittömän kiitollisina siitä, että elämä on pettänyt vain ani harvan heidän unelmistaan. —
Lundin rautatieasemalla seisoksii kaksitoista nuorta, kahdeksan valkolakkista, joista kuudella miespuolella ja kahdella nuorella naisella on yliopiston tunnusmerkit. Nämä ovat ne kaksitoista, jotka istuivat pöydässä Barbro Bertingin päivällisillä. Isoäiti ja rouva Harring tulevat myöhemmässä junassa. He eivät jaksa kavuta Skäralidin mäkiä, vaan ovat antaneet nuorille vapaan valtuuden samoilla ympäri mielensä mukaan, kunnes päivällinen tarjotaan Röstångan vanhassa, kodikkaassa kievaritalossa kello viisi.
Sonja ja Uno Freide osoittavat ujostelematta, että he suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta, ja vaikk'ei Sonja jätä nauttimatta muidenkaan seurasta — huokaileva ja kuiskaileva tunnesalamyhkäisyys on hänelle vierasta — huutaa hän innokkaasti, kun he sijoittuvat junaan, Unoa luokseen.