"Viveka ei koskaan punnituta itseään", selitti Lisa.
"Mitäpä turha toimittaakaan", nauraa Viveka. "Minun on hyvä näinkin enkä tahdo rehkiä ja kiduttaa itseäni nälkäkuureilla."
Holger Boyella on valtavan iso kasvipönttö, sillä hän toivoo löytävänsä jotakin harvinaista Nackorpin laaksosta tai ylhäältä Skäralidin metsästä. Mutta Barbron kasvientutkimishalu on tänään tipotiessään. Jos hän poimii kukkia, niin hän tekee sen vain koristaakseen niillä itseään tai päivällispöytää tahi saadakseen jotakin hyväiltävää, hypisteltävää käteensä ja antaa niiden sitten mennä menojaan kuin omien mieliala-perhojensa.
Vahti on myös päässyt mukaan ja saatu oikein samaan vaunuun. Se istuu penkillä Barbron vieressä. Pää lepää mukavasti hänen käsivarrellaan, ja pehmeä, valkea töyhtöhäntä heilahtaa silloin tällöin, kun emäntä virkkaa: "Sinä olet viisas ja pai koira, olethan?" ja likistää sitä innokkaasti.
Kandidaatit Sterner ja Urnström ovat kumpikin toivottomasti rakastuneet Sonjaan ja ovat yhteisessä onnettomuudessaan niin hyviä ystäviä, että seisovat ulkona vaununsillalla kädet toistensa kaulassa ja keskustelevat kansantaloudesta, koska he aikovat suorittaa siinä aineessa tutkinnon.
Inger Thomas, Elsa ja Einar huvittelevat keskenään akateemisilla knoppikysymyksillä ja kaskuilla, ja raikuva nauru kajahtaa tuon tuostakin.
"Olette kai kuulleet, kuinka vanha ukko Bore [Tunnettu professori
Borelius vanhempi. — Kuollut.] ei päässyt kotiinsa?" kysyy Einar.
Tytöt eivät ole sitä kuulleet, ei ainakaan Elsa, ja Inger on niin tottunut kuuntelemaan mielellään kerran toisensa perästä vanhoja lundilaisia juttuja, että hän pistää muistinsa kynttilän vakan alle. Vastaleivotut ylioppilaat tahtovatkin mielellään näyttää, että ovat jo perehtyneet asioihin, ja kertovat suurella nautinnolla. Ingeristä tuntuu, että hän on nähnyt jo parin miespolven vaihtuvan Absalonin kaupungissa, mutta hän itse ei voi ajatella asuvansa muualla kuin tuossa isossa vanhanaikaisessa, talossa hämyisen kadun varrella, missä talvipimeä tulee aikaiseen, ja missä jokainen kevät lahjoittaa nuorta ja uutta kauneutta vanhan puutarhan selja- ja puksipuille ja vihreäripsuisille, ylvään kookasvartaloiselle akasialle.
Harringin tytöt, Barbro ja Urban haluavat myös kuulla jutun, ja Einar aloittaa oitis.
"Se oli, nähkääs, niin, että Boren ovella oli kirjoitus: Tavataan kello 9-10 ap. Kerran oli professori ollut ulkona, hän oli lähtenyt aamulla ja tulla raahusti kotiin puoli yhdentoista aikaan pää täynnä syväoppisia mietteitä. Hän pysähtyi ovensa eteen ja sanoi: 'Jaha — vai niin — tavataan kello 9-10'. Sitten hän katsoi kelloonsa ja huomasi sen olevan koko lailla enemmän. 'Jaha — vai niin — hän ei olekaan nyt kotona. Pitänee tulla toisen kerran.'"