Vapaaherratar epäröi hetkisen, sitten hän veti tytön luokseen ja suuteli hänen matalaa otsaansa.
"Pikku Minka, jos minusta tulee se, joka saa kylvää hyvää sinun nuoreen mieleesi, niin minä tuntisin itseni onnelliseksi, että olen ottanut sinut kotiini. Sen, että sinä et pysy totuudessa etkä siis ole luotettava, olen minä nyt nähnyt, mutta hyvällä tahdolla voi nekin virheet saada lähtemään. En kiellä sinua tupakoimasta, jos sinun on vaikea luopua savukkeista. En myöskään kiellä sinua käymästä pitkällesi lattialle. Sinä saat sitä varten lainata jääkarhuntaljan, niin ettei sinun tarvitse pitää nautintoasi salahuvina, mutta hyvin mielelläni toivon, että vapaaehtoisesti hylkäät nikotiinin. Se turmelee sinun elimistösi."
"Minä heitän kohta tupakoimisen", lupasi Minka. "En tahdo tehdä mitään, mitä täti ei hyväksy."
Vapaaherrattaren muoto kävi vakavaksi, melkein surulliseksi. Valheellinen ja vilpillinen, siinä on paljon raivaamista ja — luultavasti se jää häneltä onnistumatta.
Minka ojensi aito tanssijattaren tapaan niiaten savukekotelon ja sanoi kohteliaasti: "Voulez-vous bien prendre la boite, ma chère tante?"
"Niin, sinä saat tämän takaisin, milloin tahdot."
"Ah, mais jamais, chère tante, à quoi pensez-vous!"
Vapaaherratar jätti Minkan ja meni Märtan luo, joka iloisena kuin mikäkin pikku emäntä näytteli hänelle kaikkia "kotoisia" aarteitaan. Hän tarjosi karhunvadelma-hilloa, jonka hän itse oli keittänyt. Ja hän otti säteilevän tyytyväisenä vastaan kiittelyt. Hänellä oli myös saksalaisia piparkakkuja, joita Eva-tädin piti maistaa. Punainen huone vaaleakoivuisine kalustoineen, joka oli päällystetty kotikutoisella puna- ja valkearaitaisella kankaalla, sointui mainiosti tuohon vaaleaveriseen tyttöön, jonka vaaleat Gretchen-palmikot riippuivat valkeassa, lapsenpehmeässä niskassa.
"Kuulehan, pikku Märta", sanoi Eva-täti, "etkö sinä tahtoisi ottaa vähän hoivataksesi Minkaa? Hän on kyllä villilintu, mutta sinä olet tyyni ja ymmärtäväinen, pikku ystävä. Sen olen saanut tietää isoäidiltäsi, ja minä olisin iloinen, jos sinä voisit vaikuttaa häneen hyvää."
"Aion koettaa hyvin mielelläni", vastasi Märta äidillisesti. "Voin opettaa hänelle myös ruotsia. Pappa ja mamma puhuvat aina ruotsia meidän, lasten, kanssa."