"Paljon kiitoksia!" Maud ojensi kätensä. "Niin että sinä et varmaankaan tarkoita, että minä olen niitä poikkeuksia, jotka vahvistavat sääntöä?"
"En", vastasi Barbro vakuuttavasti, "sinä saatat olla niin hyvä — ja viisas myös. Mutta sanoppa, Maud, oletko sinä aina varma mielitietyistäsi?"
"Olenko muka? Älä luulekaan, että minä viitsin kuluttaa itseäni hakkailulla. Minä hoidan huvitteluni omalla tavallani. Sitten matkustan kotiin ja saanen aikaa myöten kotikonnun meren rannalta. Täällä olen vain kauttakulkutavaraa. Oikein osataan elää vain Skoonessa."
"Minun mielestäni voi koti olla missä tahansa, missä on myötätuntoisia ihmisiä. Jos minä vain saisin, niin matkustaisin hyvin mielelläni syksyllä ulkomaille. Olen muuten tuuminut päästä työskentelemään sanomalehteen."
"Ja sitten naimisiin."
"Miten se kävisi päinsä, kun sinä väität, että kaikki 'pötkivät tiehensä'?"
"Noo, se oli hieman liioiteltua, mutta kullakin päivällä on suru itsestään. Me olemme joka tapauksessa nuoria, Kynänvarsi. Ei ole vielä hengenpidin-muste ehtinyt syöpyä peukaloosi eikä etusormeesi. Ja jos niikseen tulee, niin voithan käyttää isäsi runsaita varoja ponnistuslautana elämän ulapalle, niin ettei tarvitse ahertaa. Meistä seitsemästä on Minka ainoa, joka ei voi elää rennosti, mutta hassuinta on, että juuri hän on kaikista rennoin. Yhteen otteeseen hän tosin kävi hieman synkäksi, mutta sillä vaaleanpunaisella voile-leningillä, jonka hän jollakin merkillisellä tavalla oli hankkinut Karlberg tanssiaisiin, hän saavutti uudestaan itseluottamusta. Saattaahan olla, että hänellä oli Frejdigt mod." [Sutkaus tarkoittaa Urban Freideä. "frejdigt mod" on tanskaa ja merkitsee ujostelemattomuutta. Suom.]
"Tuo sanaleikki olisi minun göteporilaisena pitänyt keksiä", nauroi Barbro. "Mutta saat pitää kunnian. Rekiretkestä saanemme keskustella yleisessä kokouksessa. Ja nyt minä lähden pilkistysmatkalle herttaisen mummoni luokse."
"Minun pilkistysmummoni on pudistanut maan tomut jaloistaan. Ja jos on uskomista kaikkiin hänen puheisiinsa, kuinka paljon häntä oli rakastanut ja ihaillut hänen kuollut sukunsa, niin mahtaa nyt tuolla puolen pilttien olla iloinen perhejuhla. No hei sitten!"
Maud otti sanakirjan, nyökkäsi terhakasti ja mennä paapersi käsillään reuhtoen mahtavana ja jykevänä ovea kohden.