"On hyvin tärkeää", myönsi Holger Boye, "että ohjakset joutuvat oikeisiin käsiin oikeaan aikaan, tapaturmien välttämiseksi".
IX
Eräs uusi tuttavuus.
Barbro nousi rappuja pitkin ompelijattarensa luo, joka suoritti hänelle paikkausta. Birgit oli näet antanut tällaisen neuvon epäkäytännölliselle sisarelleen, kun Babia itseään oli tuiki mahdoton saada korjailemaan "riepujaan". Paljoa ennemmin hän viskasi menemään kaikki, mikä oli repaleista. Mutta jos leninki oli hieman vanhamuotinen, ei se haitannut häntä ollenkaan. Nyt kuitenkin oli hänen pukuvarastonsa käynyt varsin kuluneeksi, ja hän oli päättänyt korjauttaa sen.
Hän vertaili mielessään, kumpi oli kauheampaa — käydä sanomalehden toimituksessa vaiko ompelijattarella. Ensinmainittu oli hänellä tuoreessa muistissa. Jo viidennessä paikassa hän oli käynyt kolmen päivän kuluessa. Mutta joka paikassa oli häntä pidetty liian "nuorena". Parissa kohden häntä oli kohteliaasti kehoitettu tulemaan parin vuoden perästä uudestaan kuulemaan, muualla oli selitetty, että avustajia on yllinkyllin, mutta tänään häntä oli vedellyt. Tarvittiin nuori nainen selostamaan hienon maailman häitä ja käymään haastatteluilla ylhäisissä kodeissa sekä juhlatilaisuuksissa että arkioloissa.
Alussa Barbro haltioituikin "itsenäisen" työn toivosta niin kovasti, että hän päätä pahkaa tarttui koukkuun. Palkkaa hän ei muistanut kysyä ollenkaan. Ne olivat kyllä maininneet jotakin volontääristä, mutta hän ei tiennyt, merkitseekö se muuta kuin "vapaaehtoinen", eikä kukaan voinut olla sen vapaaehtoisempi kynänvarsi kuin hän.
Hän oli ylettämän ilonsa puuskassa käynyt soittamassa lähimmästä maustetavara-puodista Holger Boyelle. Mutta tämä ei ollut yhtynyt hänen innostukseensa, vaan neuvonut jyrkästi luopumaan tuumasta. Semmoinen toimiala ei sovi hänelle ensinkään. Hän ei kelpaa kotiurkkijaksi, sitä ei tarvitse ajatellakaan, ja "totta vieköön" hän on liian hyvä kirjoittamaan morsiamista, heidän antiikkisista morsiuskruunuistaan ja äidinäidinäidin oikeista pitseistä ja morsiustytöistä ja sulhaspojista ja kaikennäköisestä muusta sekasotkusta.
Barbro nolostui aika lailla, ja kun kuulotorvi oli vaipunut takaisin pitimeensä, oli hänen ihastuksensa laajenevaan sanomalehti-toimintaan vaipunut pohjattomaan syvyyteen.
Hän meni toimitukseen ilmoittamaan peruutuksensa, ja siellä oltiin hänelle yhtä kiukkuisia kuin edellisellä kerralla oli oltu kohteliaita. Häntä vihloi vieläkin, kun hän muisteli päätoimittajan tuikeita silmiä ja hermostuneen kuivaa ääntä.
Oikeastaan olisi jo tästäkin riittänyt kiusaa yhden päivän osalle tarvitsematta lisätä sitä käymällä ompelijattaren luona, missä oli kahvinvastineen ja ahtaissa oloissa asuvan lihavan, vanhan mamsellin lemua, mutta hän oli luvannut tulla ja Barbro piti aina sanansa.