"En, mutta se on helposti tehty."
"Käykö päinsä, että lasket ne minunkin puolestani?"
"Minä luulen, ettei se vetele. Eikä myöskään saa sanoa sanaakaan, kun on laskenut, silloin ei uni toteudu."
"Eikö? No, hyvää yötä sitten."
"Hyvää yötä."
Astrid kuuli, kuinka Mary puoliääneen ja hyvin perusteellisesti laski ikkunaruudut, mutta sitten hän kääntelihe ja huokaili niin raskaasti, että Astrid oivalsi jonkin painavan hänen sydäntään. Hän melkein arvasi, mitä se oli. Mary oli huomannut pienen, lystikkään seinässä olevan lasiventtiilin, joka oli pyöreän pienoisikkunan näköinen. Lopulta Astrid ei voinut hillitä nauruaan. Hän purskahti raikuvaan nauruun. Mary tuntui kuuntelevan.
"Astrid!"
"Mitä?"
"Sopiiko laskea uudestaan?"
"Se voi käydä laatuun."