"Niin, näetkös, minä en tiedä — luuletko, että venttiilikin on laskettava?"
"Eiköhän, jääköön se pisteeksi. Piste perään, ymmärrätkö?"
Nyt oli Astrid nauranut kyllikseen ja halusi nukkua. Jo seuraavana päivänä hänen oli aloitettava työskentelynsä erään kuvanveistäjän luona.
Mary laski uudestaan hitaasti ja tarkkaan, ja sitten oli hiljaista. Hän taisi nukahtaa yht'äkkiä.
II
Ensimmäinen päivä.
Aamuteen jälkeen Eva-täti kokosi opettajakunnan ja oppilaat suureen arkihuoneeseen, joka ei ollut vähääkään koulusalin näköinen, vaan oli asultaan herraskartanon vierashuoneen kaltainen monine mukavine ja hauskoine istumapaikkoineen, pöytineen ja näppärine pikku kaappeineen; ja kokonainen seinä oli kirjahyllyjen peitossa, jotka olivat täynnä viimeistä sopukkaa myöten. Muilla seinillä riippui Hillerströmin tauluja.
"Olen ajatellut, että luennot pidämme täällä", sanoi Eva-täti, "ja teidän lukujärjestyksiinne on jo merkitty tunnit ja aineet. Ei teidän eikä teidän opettajienne tarvitse tuntea itseään pinnistetyn juhlallisilta tunneilla. Tämä ei ole tavallinen koulu, ja te olette jo täysikasvuisia nuoria naisia. Kello kolme päättyy päivän opetus, ja senjälkeen te olette vapaat menemään kävelemään tai kyläilemään ilmoittamalla siitä minulle. Kerran viikossa käymme museoissa tai kokoelmissa. Kuuden aikaan syömme päivällistä ja seitsemän ja yhdeksän välillä tehdään käsitöitä, harjoitetaan soittoa, luetaan ääneen tai pidetään jotakin muuta ajanviettoa. Kirjeenne saatte lukea ja vastata niihin ilman tarkastusta. Sukulaisia ja ystäviä saatte ottaa vastaan mielenne mukaan huoneissanne, sillä minä luotan siihen, että se tapahtuu valikoiden. Yleensä sanoen minä vetoan teidän tahdikkuuteenne ja hienotunteisuuteenne ja toivon samalla saavani teidän luottamuksenne. Nuoren tytön parhaimmilla ominaisuuksilla ja oikealla helminauhalla on yhteistä se, että hänen täytyy aina pitää ne näkyvissä, luoda niihin eloa ja välkettä omalla olennollaan. Jos ne pannaan syrjään siksi, että vastuunalaisuus rasittaa niitä pitämästä, käy niiden samoin kuin helmien. Kun ne seuraavalla kerralla pannaan koristeiksi, ovat ne himmenneet ja ikäänkuin kuihtuneet. Sielunkorut ovat paljoa arempia kuin oikeat helmet, sen tahdon painaa mieleenne ja lopuksi toivotan teidät kaikki tervetulleiksi. Työ alkaa. Tänään jääköön kuitenkin se tai ne, jotka eivät ole lopettaneet tavaroittensa purkamista, kolmen jälkeen kotiin laittamaan huoneensa kuntoon. Hutiloimista ja laiminlyöntiä minä en suvaitse ensinkään."
Eva-täti itse ei opettanut, mutta hän kuunteli hyvin halukkaasti tohtori Krabben kirjallisuus- ja taidehistorialuentoja.
Tohtori ei tosin ollut niitä, joille elämä on suonut paljon aineellista ylellisyyttään, mutta hän kohosi harvinaisen nerokkaalla tavalla kaiken maallisen yläpuolelle ja upposi intomielisesti henkisiin harrastuksiin.