"Päinvastoin, minä pidän sinusta nyt enemmän, kuin koskaan ennen."
"Silloin olet sinä minun todellinen ystäväni, sillä 'hädässä ystävä tunnetaan' sanoo sananlasku."
"Luulen olevani. Mutta sanoppa minulle, etkö sinä olisi tullut luokseni, ellen minä sattumalta olisi kohdannut sinua kadulla?"
"En, minä en olisi tullut, huolimatta ystävällisestä kirjeestäsi isän kuoleman johdosta. Katsos, minä olen niin äärettömän ylpeä, ja sinä et voi aavistaa, minkälaista tuskaa minä tunnen, nähdessäni entisten ystävieni kasvoilla halveksumisen vilahduksenkin."
"Sellaista ei sinun ainakaan minun puoleltani olisi tarvinnut pelätä", sanoi Anna moittien.
"Sinulta ansaitsen minä sitä enemmän, kuin keneltäkään muulta", vastasi
Dagmar hiljaa, ajatellessaan, kuinka hän oli kohdellut Kurttia.
He istuivat vähän aikaa ääneti, sitten kysyi Anna:
"Matkustatko sinä todellakin Brotorppiin jo huomenna?"
"Matkustan, heti ensimäisellä junalla."
"Onko heillä monta lasta, noilla Klefborg'eilla?"