Dagmar tuli Brotorpiin ja alotti siellä uuden elämänsä. Ei ollut helppoa tuolle hemmoitetulle, suositulle tytölle taipua toisten tahtoon ja joutua alhaisempaan asemaan. Häntä ei millään tavalla kohdeltu epäystävällisesti eikä ylpeästi, mutta ei hänen tähtensä myöskään kursailtu, hän oli kotiopettajatar, ei enempää, eikä vähempää.
Patruuna Klefborg oli hyväntahtoinen, varakas mies, joka tunsi arvonsa, eikä antanut kenenkään vaikuttaa itseensä. Hän kohteli Dagmaria hyväntahtoisella suojelevaisuudella, jossa ei ollut jälkeäkään siitä huomaavaisesta kohteliaisuudesta, johon tämä oli tottunut. Rouva Klefborg oli salaisesti ylpeä kotiopettajattarensa hienon syntyperän tähden, mutta hänelle tuotti nautintoa voidessaan käyttäytyä siten, ettei hänen tuttavansa, eikä Dagmarkaan huomanneet hänen panevan arvoa koko asialle.
Tytöt, Sigrid ja Martta, tunsivat alussa suurta kunnioitusta kaunista, vakavaa opettajatartaan kohtaan, mutta lyhyen ajan kuluttua tuli hän heidän haaveellisen ihailunsa esineeksi. Muut lapset olivat poikia. Kaksi niistä kävi koulua Upsalassa, kolmas ja nuorin oli vielä puettu mekkoon. Brotorp sijaitsi lähellä mainittua kaupunkia, jonka vuoksi pojat aina tulivat kotiin sunnuntaiksi. Siellä oli suuri maatalous ja paljon työtä. Dagmar tunsi vaistomaisesti, ettei hänen emäntänsä ollut tyytyväinen, jos hän rajoitti työnsä ainoastaan lasten opetukseen, vaan tahtoi hänen apuaan yhteen ja toiseen. Tuon nuoren tytön, joka ei koskaan ollut tottunut minkäänlaiseen työhön, täytyi sen vuoksi ponnistaa viimeisetkin voimansa, ollakseen mieliksi. Hän sai kokea monta raskasta hetkeä ja taistella monta hiljaista taistelua ylpeyttänsä vastaan, voidakseen näennäisellä tyyneydellä mukautua uusiin olosuhteisiinsa.
25.
Brotorpissa elettiin vieraanvaraisesti. Usein pantiin toimeen päivällisiä taikka illanviettoja naapureille ja toisinaan kutsuttiin vieraita, jotka viipyivät useampia päiviä. Dagmar ei siitä tuntenut huvia. Hän oli liian väsynyt tehdäkseen mielellään uusia tuttavuuksia ja vetäytyi sen vuoksi niin usein kuin mahdollista omaan huoneeseensa.
Eräänä aamuna kertoivat tytöt hänelle riemuiten, että Henning-setä tulee parin päivän kuluttua.
"Kuka on Henning-setä?" kysyi Dagmar enemmän tyydyttääkseen tyttöjä, kuin omaa uteliaisuuttaan.
"Setä Henning Svennius. Hän on niin kiltti, ettei täti voi uskoa! Hän tuo aina meille jotakin hyvää."
Henning Svennius! Sehän oli tuon nuoren miehen nimi, jonka hän ennen muinoin oli kohdannut muutamia kertoja Kurtin seurassa.
"Mikä hän on?" kysyi hän tällä kertaa todellisella mielenkiinnolla.