"Mutta Te olette luvannut lausua meille jotakin", sanoi emäntä itsepäisesti.
"Olisi paras antaa suden pitää kuonokoppa, silloin kun se itse sitä haluaa, muuten se puree", vastasi Kurt ja nousi ylös peittäen todellisen suuttumuksensa teeskentelyllä.
"Niin, lukekaa vaan jotakin purevaa", huudahti pikku rouva iloisesti ja kiiruhti pois ilmoittamaan vieraille, mitä oli tulossa.
Kurt oli hyvin ivallisella tuulella seisoessaan siinä ja katsellessaan kuinka toiset tyytyväisesti odottavat kasvot toisensa perään kääntyivät hänen puoleensa. Häntä halutti nolata koko seuruetta lukemalla jonkun räikeimmistä kappaleistaan. Hänen silmänsä loistivat ilkeästi ja hän aukasi jo suunsa noudattaakseen tätä oikkuaan, kun hänen katseensa sattui Dagmariin. Tämän silmät olivat kiintyneet häneen levottomuuden ja ihmettelyn sekaisella ilmeellä. Hän näytti aavistavan Kurtin aikomuksen, ja ajatus, että hän Dagmarin mielestä olisi raaka ja halpamielinen uhmaillessaan häveliäisyyden vaatimuksia, sai hänet äkkiä muuttamaan mielensä. Nopeasti valitsi hän sen vuoksi toisen kappaleen sen sijaan, jonka hän juuri oli ollut lausumaisillaan.
Runo, jonka hän luki, oli hurja 'Myrsky' niminen luonnontunnelma. Hän ei ollut vielä julkaissut sitä, jonka vuoksi ei kukaan seurueesta tuntenut sitä. Kurt lausui erinomaisen hyvin. Jo ensi värssyissä innostui hän tavallisesti, niin että kokonaan unohti ympäristönsä, eläen vaan esittämässään kappaleessa, oli se sitten hänen omansa taikka muiden. Niin kävi nytkin. Kun hän lopetti, puhkesi suosionosoitusten tulva valloilleen ja häneltä pyydettiin lisää.
Kurtin ei enää onnistunut illan kuluessa päästä Dagmarin kanssa kahden kesken. Sen sijaan käytti hän tilaisuutta tekeytymällä miellyttäväksi tuon nuoren tytön emännälle. Tämä ihastui suuresti nuoreen runoilijaan ja oli hyvin mielissään hänen huomaavaisuudestaan. Ennen kuin he erosivat illalla oli hän innokkaasti kehoittanut Kurttia käymään Brotorpissa.
"Minä en anna ennen Henningille rauhaa, ennen kuin hän tuo Teidät mukanaan joskus", sanoi hän hyvästi jättäessään ja nyykäytti ystävällisesti päätään.
29.
Kurt ja Henning menivät yhdessä kotiin tuona tähtikirkkaana iltana, polttaen kumpikin sikariaan, jonka isäntä oli tarjonnut heille etehisessä.
"Kuulitko, mitä rouva Klefborg sanoi?" kysyi Kurt.