"Joululoma on hauskinta maailmassa!" huudahti Eva, niin pian, kuin hän
Annan kanssa oli tullut heidän yhteiseen huoneeseensa mennäkseen maata.
"Olen niin iloinen, kun sinä taas olet kotona!"
"Se on kiltisti tehty sinulta. Minun mielestäni ei sinun pitäisi olla niinkään iloinen saatuasi tänne tällaisen tilan-anastajan", vastasi Anna.
"Kyllä minä aina ehdin olla yksin", sanoi Eva.
"Sanoppa, Anna, tiedätkö mitä minä saan joululahjaksi?"
"Kyllä minä sen tiedän."
"Tulenko minä siitä iloiseksi?"
"Tulet, varsinkin yhdestä."
"Tulenko? Keneltä minä sen saan?"
"Kuinka sinä olet lapsellinen, Eva! Voisi luulla, että sinä olet kahdeksan vuotias, sen sijaan että olet kahdeksantoista."
"Niin, mutta minä en voi sille mitään, että iloitsen joulusta nyt yhtä paljon kuin lapsenakin. Enkä minä tiedä minkä tähden minä en saisi tehdä sitä."