"Hm. Niitä ei todellakaan ole monta", mutisi hän.
"Mutta sinun velvollisuutesi on pitää hänestä huolta."
"Minun mielestäni on se Annan velvollisuus."
"Tarkoitan silloin, kun hänellä ei ole aikaa. Muuten luulen, että sinun seurasi tekisi Evalle hyvää."
"Sitä et sinä voine tarkoittaa!"
"Kyllä aivan varmaan. Minä luotan täydellisesti siihen, että sinun huolenpitosi ja hellyytesi häneen estää sinua kylvämästä myrkkyä hänen sieluunsa", sanoi äiti vakuuttavasti. "Oleskelu sinun seurassasi vaikuttaisi kehittävästi Evaan. Ja samalla luulen minä, että hänen seuransa olisi terveellistä sinulle."
"Ah, siinäpä se on! Sinä tahdot hänen kauttansa hillitä minua. Nyt minä ymmärrän viekkautesi", sanoi Kurt hymyillen ja loi sydämellisen katseen äitiinsä.
Tämä hymyili.
"Minä tarkoitin joka tapauksessa sitäkin, mitä minä ensin sanoin", väitti hän. "Te voitte molemmin puolin vaikuttaa hyvää toinen toisiinne."
"Mutta katsos, äitiseni, minä en pidä mistään hillitsemis-keinoista, minä tahdon kulkea omaa tietäni aivan vapaasti ja itsenäisesti."