"Ei suurta summaa! Siten sanot sinä, joka et ole nähnyt ympärillämme vallitsevaa hätää. Puolitoista kruunua on paljon esimerkiksi köyhälle työmiesperheelle."
"Mutta annathan sinä niin paljon köyhillesi, etkä suo itsellesi koskaan mitään. Voithan sinä kerran tehdä poikkeuksen tavallisista tavoistasi."
"Ei saa tehdä koskaan poikkeuksia hyvistä tavoista", vastasi Anna lempeämmällä äänellä. Sisaren sanat kaikuivat miellyttävästi hänen korvissaan.
"Voithan tehdä sen uhrauksen minun tähteni", pyysi Eva. "Laulunopettajattareni sanoo, että minun täytyy kuunnella paljon musiikkia, se kehittää melkein yhtä paljon, kuin omat harjoituksetkin."
"Mitä hyötyä on sinun musiikistasi ja yleensä mistään musiikista? Sehän on olemassa vaan huvin vuoksi."
Eva vaikeni murheellisena. Tähän väitteeseen ei hänellä ollut mitään vastattavaa.
"Anna, etkö sinä pidä minusta enää?"
"Pidän tietysti, kuinka sinä voit saada päähäsi noin hullun ajatuksen?" vastasi Anna lyhyellä naurahduksella, joka ei sisältänyt mitään iloa.
"Mutta sinä olet ollut niin epäystävällinen minulle, vaikk'en minä ole tehnyt sinulle mitään pahaa."
"Se tuntuu sinusta vaan siltä senvuoksi, etten minä hemmottele sinua niinkuin kaikki muut tekevät."