"Tule sitten", sanoi veli ja aukasi oven.
"Mitä sinä siellä teet?"
"Saat nähdä."
Eva seurasi Kurttia puotiin ja näki hämmästyksekseen tämän ostavan kaksi konserttipilettiä.
"Mutta ethän sinä voi tulla, Kurt", sanoi hän, kun he taas tulivat kadulle.
"En, mutta Anna kyllä voi", vastasi hän. "Minä annan hänelle piletin; sitä ei hän voi antaa kansakoululapsilleen, niin että hänen täytyy käyttää se itse."
"Oi, Kurt, kuinka hyvä sinä olet!" huudahti Eva säteilevin silmin.
"Kyllä sinä sentään pidät Annastakin?"
"Kuka on sanonut, etten pidä hänestä? Ihmisten kiusallista täydellisyyttä täytyy kärsiä yhtä hyvin kuin heidän virheitänsäkin."
Anna ei oikein tietänyt tulisiko hänen olla iloinen siitä, että hänet näin pakotettiin menemään konserttiin, mutta hän meni kuitenkin, vaikka vähän nyrpeällä mielellä. Hän oli huomaavinaan pistoksen Kurtin anteliaisuudessa.
"Kaikki vaan Evan tähden", kuiskasi katkera ääni hänen sielussaan ja teki hänen kiitoksensa veljelleen kylmäksi.