33.
"Henning, pidäthän sinä musiikista?" kysyi Eva eräänä päivänä, kun Svennius oli tullut heille ja istuutunut hetkiseksi hänen huoneeseensa, kun muut olivat ulkona.
"Olipa se kysymys", vastasi tämä.
"Mutta eihän siitä voi olla oikeastaan mitään hyötyä. Vai voiko?"
"Tietysti voi. Siitä voi olla sekä hyötyä että vahinkoa, aina sen mukaan, miten sitä käytetään."
"Mutta kuinka voin minä tehdä hyötyä laulullani? Eiköhän olekin vaan turhaa tuhlausta, että minä otan laulutuntia, kun ei minusta kuitenkaan voi tulla mitään todellista?"
"Kuka on niin sanonut, ettei Evasta voi tulla mitään todellista?"
"Eihän minulla ole niin suuria taipumuksia", sanoi hän ja punastui ilosta ajatellessaan, että Henning vastustaisi häntä, mutta sitä hän ei tehnyt.
"Se riippuu siitä tarkoitatko sinä tuolla 'todellisella' oikeaa laulajatarta, sillä sellaista sinusta ei tule; mutta voithan sinä sentään äänelläsi tuottaa iloa monelle. Ja kyllä kai sinä itsekin huomaat, kuinka paljon hyötyä laulusta voi olla. Sinähän kuulut sairashuonekuoroon; etkö luule sairailla olevan hyötyä teidän lauluistanne?"
"Kyllä, mutta sitä varten osaan minä jo tarpeeksi."