"Etkö sinä käsitä, että jota paremmin laulu lauletaan, sitä suuremman vaikutuksen se tekee?"
"Sitä en minä ole koskaan ajatellut!" sanoi Eva. "Oi, kuinka minä koetan oppia laulamaan hyvin! Mutta, Henning, tämähän koskee vaan hengellisiä lauluja; ei suinkaan muista lauluista, kansanlauluista ja sellaisista, voi olla mitään hyötyä? Niitähän lauletaan vain huvin vuoksi."
"Vaikkapa niinkin olisi, on niistä sittenkin hyötyä. Luuletko sinä, että itse huvikin on olemassa vaan huvin vuoksi?"
"Mikä huvi?"
"Huvin käsite, huvitus yleensä?"
"Totta kai ei siitä voi olla hyötyä", sanoi Eva ihmetellen.
"Ajatteleppas tarkemmin. Ajattele elämää paljaassa työssä, ilman vähintäkään virkistystä taikka huvia, eikö se olisi liian raskasta? Etkö tunne itse, kuinka työ sujuu helposti, kun on ollut oikein hauskaa ja mieli on virkistynyt? Ja sellainen huvitus, jota kaunis ja puhdas musiikki tarjoo, on suuremmoista; se vaikuttaa jalostavasti ja ylentävästi. Pienet laulutkin, hienosti laulettuina, voivat tuudittaa mielet sopusointuun ja antaa henkistä lepoa. Niin että elä epäile tekeväsi oikein kokonaan antautuessasi kehittämään lahjojasi nyt, kun sinulla on siihen tilaisuus."
"Mutta, Henning, sinähän olet niin tavattoman musikaalinen, sen olen kuullut monelta taholta, miksi et sinä antaudu sille alalle?"
"Soittelenhan minä hyvin paljon."
"Mutta voisithan sinä edistyä vielä enemmän."