"Minä näen, että sinä olet väsynyt, hyvästi tällä kertaa", sanoi hän ja kosketti kevyesti huulillaan sairaan kaunista otsaa.
"Kiitos! Tulkaa pian taas! Täti on antanut minulle sellaisen rauhan", kuiskasi Dagmar ja loi häneen kiitollisen katseen.
"Saanko tulla hetkiseksi joka päivä tällä viikolla?"
"Oi, mutta se on liikaa! Tätillä on kai muutakin tekemistä", väitti Dagmar; mutta ilonsäde hänen silmissään ilmaisi rouva Warenheimille kuinka tervetullut hän oli.
"Mutta ei mitään sellaista, jota tekisin niin mielelläni", vastasi hän sydämellisesti. "Hyvästi huomiseen asti!"
* * * * *
"Dagmar, minä ja tytöt olemme tehneet niin hauskan suunnitelman, jota sinä et saa tehdä tyhjäksi", sanoi rouva Warenheim, istuessaan Dagmarin luona viimeisen edellisenä iltana ennen poislähtöään. "Äitisi on myöskin ystävällisesti hyväksynyt sen."
"Minkä?" kysyi Dagmar salaisella levottomuudella.
"Niin, asia on sellainen, että meillä Vesterlångassa on mitä ihanimmat metsät ja soveliain ilma sellaisille pikku raukoille, kuin sinä olet. Ja kun Anna tulee kotiin keväällä, olet sinä varmaankin jo kyllin voimakas seurataksesi häntä; niin on lääkärikin vakuuttanut. No, mitä sinä itse sanot siihen?"
"Kiitos, mutta minä luulen, etten voi tulla", vastasi hän epäröiden ja punastuen.