Anna luki: kirjeen pari kertaa. Se oli kuin unta hänellekin, mutta unta, josta hän toivoi heräävänsä.
"Onko siellä ketään?" kuului tädin ääni.
Anna meni vuoteen luo.
"Minä olen täällä."
"Paljonko kello on?"
"Kohta puoli kymmenen."
"Sitten minä olenkin maannut kauan, sepä hauskaa. Anna minulle juomista!"
Anna täytti hänen pyyntönsä. Hän vastasi ja toimi koneellisesti.
Hetkisen kuluttua nukahti täti taas. Liisa tuli sisään.
"Menkää nukkumaan nyt, neiti. Olette varmaankin väsynyt kaikesta tästä valvomisesta, kun ette päivälläkään ole ollenkaan maannut. Nyt on minun vuoroni valvoa."
Anna meni omaan huoneesensa, iloisena päästessään lepäämään. Hän oli ruumiillisesti niin väsynyt, että sielun tuska tuntui vaimenneelta. Tuskin pääsi hän vuoteeseensa, niin vaipui hän syvään uneen.