"Sinä olet niin monta kertaa sanonut, että sinä ennen kaikkea haluat tehdä minut onnelliseksi", sanoi hän.
"Niin, minä pysyn sanoissani", vastasi Eva iloisesti naurahtaen. "Oletko löytänyt jonkun uuden keinon, jota tahtoisit suositella minulle?"
"Olen. Koeta olla äitisi kaltainen sisällisesti yhtäpaljon, kuin sinä muistat häntä ulkonaisestikin", vastasi Henning.
Eva katsoi äitiin ja pudisti kiharaista päätään.
"Sitä en voi, Henning."
"Oi teitä, te tuhmat lapset", sanoi rouva Warenheim, äidillisen lempeällä hymyilyllä, "ettekö te ole vielä lakanneet kujeilemasta?"
"Onko se kujeilemista, kun pidämme sinua parempana ihmisenä maailmassa, jonka kaltaiseksi ei kukaan voi tulla? Ei, kyllä se on puhdas totuus!" sanoi Eva kietoen kätensä äitinsä kaulaan ja suudellen häntä.
"Eva, kuuluuko tämä seurustelutapoihin?" huudahti tämä ja koetti irtaantua tyttärensä syleilystä, joka tietysti ei onnistunut.
"Mehän olemme kaikki yhtä perhettä", vastasi tämä tyynesti.
"Minä olen koettanut houkutella pikku äitimme seuraamaan meitä Upsalaan katsomaan kotiamme mutta hän ei tahdo antaa isän matkustaa yksin kotiin", sanoi Henning.