"Mitä vaikeutta siinä olisi", vastasi Anna lyhyesti naurahtaen.
"Mutta minä en osaa ollenkaan", sanoi Eva surullisesti.
"Ole sitten osaamatta", sanoi Anna hajamielisesti ja katsoi kärsimättömästi ovea kohti.
"Mutta minä tahtoisin osata Henningin tähden", jatkoi Eva. "Minä näen kuinka hauskaa se hänen mielestään on, mutta hän ei koskaan puhu minulle tuolla tavoin."
"Eikö?" sanoi Anna välinpitämättömästi.
Samassa tuli Henning takaisin ja istuutui entiselle paikalleen, kietoen kätensä vaimonsa vyötäisille ja jatkoi keskustelua Annan kanssa siitä mihin se oli äsken keskeytynyt. Eva taivutti hänen kätensä pois ja nousi ylös.
"Mitä nyt?" kysyi Henning ja katsoi hämmästyneenä häneen.
"Jatkakaa te! Minä menen omaan huoneeseeni", vastasi hän.
"Minkä tähden? Mitä sinä siellä teet?"
"Minä aijon kirjoittaa äidille."