"Mitä sinä ajattelit?"
Eva vaikeni ja Henning toisti kysymyksensä.
"Ajattelin miten minä voisin tehdä sinut oikein onnelliseksi. Se on minun suuri elinkysymykseni."
"Jonka sinä ratkaiset mainiosti", vakuutti Henning.
"Silloinkin, kun minä häiritsen sinua?" kysyi Eva ja loi hämäryydessä mieheensä veitikkamaisen katseen.
"Jokin vika täytynee kai sinussakin olla", vastasi tämä hymyillen.
"Oi, minulla on niitä monta. Ja juuri viimeaikoina olen minä keksinyt yhden, joka tekee minut niin onnettomaksi", sanoi Eva taas vakavasti.
"Mikä se on?"
"Niin", alkoi hän epäröiden, "minä olen… enkö minä… enkö minä sinun mielestäsi ole… kovin… lapsellinen… tyhmä?"
Vihdoin sai hän sen sanotuksi. Henning nauroi.