"Näin en minä ole kuullut, sinun nauravan senjälkeen kuin olit itse lapsi. Sinä olet varmaankin onnellinen", huomautti hän.
"Niin olenkin, niin onnellinen kuin nainen voi olla."
"Sepä hauskaa. Mutta ota nyt tämä, ajanpitkään käy se rasittavaksi.
Onko sinulla useampia sellaisia?"
"Kuinka sinä kysyt!" sanoi Dagmar ja asetti pojan lattialle. "Tiedäthän sinä, että minulla on toinen, kolmivuotias, jonka nimi on Helge! Olenhan minä kirjoittanut siitä."
"Missäs Helge sitten on, kun ei tule tervehtimään enoaan?"
"Hän on ulkona kävelemässä palvelijan kanssa. Mutta Robert, nyt sinun täytyy kertoa itsestäsi, miten sinä olet voinut ja mistä johtui sinun matkasi tänne. Oletko jo ollut äidin luona?"
"Olen toki, hänelle ilmoitin minä myöskin tulostani vähän ennen. Mutta minun ei tarvinnut pelätä, että sinä olisit kuollut ilosta minun äkillisen ilmestymiseni johdosta."
"Milloin sinä tulit?"
"Eilen illalla myöhään."
"Kerro nyt!"