"Missä sinä eilen olit, kun emme nähneet sinua koko päivänä?" kysyi
Kurt.
"Minä tein huvimatkan", vastasi parooni Rencrona huolettomasti; mutta Anna huomasi hänen äänessään ivallisen väreen. "Minä tapasin vanhan tuttavan. Kuuleppas, Helge, pane liemi vatsasi sisäpuolelle, eikä ulkopuolelle", lisäsi hän luoden katseensa vanhemman sisarenpojan puoleen, joka hitaasti syödessään oli käännellyt ja kierrellyt lautastaan, kunnes se oli putoomaisillaan.
Dagmar riensi viime hetkessä avuksi ja keskustelu sai toisen suunnan.
"Olitko sinä eilen Bergsjöholmissa, Robert?" kysyi Anna, kun päivällinen oli syöty ja siirryttiin vierashuoneeseen juomaan kahvia.
"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi Robert äkkiä.
"Minä huomasin sen tavasta, jolla sanoit olleesi huvimatkalla", vastasi
Anna.
Katseesta, jonka hän hetkiseksi kiinnitti Roberttiin, loisti välähdys ymmärtämystä ja myötätuntoisuutta. Tämä tunsi siitä samanlaisen vaikutuksen kuin kerran ennen nähdessään auringon äkkiä valaisevan karua luontoa ja levittävän sille kaunistavaa loistettaan.
"Sinä olet tarkkanäköinen", sanoi hän vaan. "Voitko myöskin arvata, kuka minun vanha tuttavani oli?"
"Entinen kotisi", vastasi Anna heti.
"Oikein."