'Tuvan' lapsista oli kuusi niityllä, seitsemäs puuttui vielä, eikä 'äitiäkään' näkynyt. Kas, tuolla hän tuleekin kantaen taakkaa sylissään. Se oli pikku Gunhild, joka oli loukannut jalkansa, eikä voinut vielä kävellä.
"Luuleeko äiti että se vahingoittaa häntä, jos hän istuu täällä?" kysyi
Anna levottomasti, ehdittyään äidin luo.
"Ei ollenkaan", vastasi tämä hymyillen, "sinä olet aina liian varovainen."
"Voikohan koskaan olla liian varovainen", sanoi Anna ja asetti turvattinsa varovaisesti penkille, äidin viereen.
"Muista nyt, Gunhild, istua hiljaa ja pitää jalkasi noin ylhäällä, muuten on 'äiti' pahoillaan", sanoi hän.
"Enkö minä saa tanssia juhannusviirin ympärillä?" kysyi Gunhild.
"Et, se ei käy nyt laatuun", vastasi Anna. Saattoi selvään huomata, kuinka vaikea hänen oli kieltää. "Ole nyt kiltti ja tottelevainen tyttö. Jesus tahtoo nähdä pikku Gunhildinsa iloisena, vaikka hänen täytyy istua alallaan toisten leikkiessä", kuiskasi hän lapsen korvaan.
Gunhild kietoi kätensä hänen kaulaansa.
"Minä tahdon olla iloinen, 'äiti', enkö minä ole nyt iloinen?" Ja hän koetti nauraa.
"Olet, se on oikein!"