"Pysy sinä vaan täällä", sanoi hänen veljensä, "kyllä sinä vielä ehdit tanssia itsesi väsyksiin", ja Dagmar jäi, Annan suureksi iloksi.
Kurt tuli kotiin Upsalasta missä hän jatkoi opinnoitaan. Hän oli hyvin ahkera lupa-ajallakin, mutta otti usein osaa tyttöjen kävelyihin ja huvimatkoihin. Kesä kului kuin yksi ainoa hupaisa päivä. Syksy tuli ja sitten tuntui Vesterlångassa tyhjältä. Kurt palasi Upsalaan ja heti sen jälkeen matkusti Dagmar kotiinsa. Hän sanoi sydämelliset jäähyväiset kaikille ja sai lupauksen, että Anna uutena vuotena saisi tulla hänen vieraakseen.
9.
Aurinko paistoi Södermanlandissa sijaitsevan Bergsjöholman linnan korkeista ikkunoista sisään. Säteet hyppelivät vanhanaikuisilla, silkillä päällystetyillä huonekaluilla ja vanhoilla seinämaalauksilla. Suuressa, korkeassa huoneessa, jossa lattiasta kattoon ulottuvat hyllyt olivat täynnä kirjoja, istui vapaaherratar Rencrona mukavassa nojatuolissa ja luki.
Ovi avautui ja Dagmar kurkisti sisään.
"Kas, täällähän äiti onkin. Minä tahtoisin niin mielelläni pyytää sinulta jotakin", sanoi hän ja laski hyväilevästi kätensä äitinsä kaulalle.
"Ole varovainen, sinä rypistät kaulukseni", sanoi vapaaherratar ja siirsi pois tyttärensä käden. "Mitä sinä tahdot?"
"Minä ajattelin vieraspitoja illalla. Eikö meillä voisi olla leikkiä tanssin asemasta", ehdotti Dagmar.
"Mikä päähänpisto tuo on? Sinähän olet aina ollut niin ihastunut tanssiin", sanoi vapaaherratar ja katsoi terävästi tyttäreensä.
Dagmar punastui.