"Sen lauseenhan minä juuri sovellutan tähän", sanoi hänen äitinsä hämmästyneenä, "minähän juuri taistelen vapauden puolesta ahdasmielisyyttä vastaan."
"Niinkö?" kysyi Robert. "Kumpikohan enemmän estää toista menettelemästä oman vakaumuksensa mukaan, taikauskoinenko, joka pyytää saada elää taikauskonsa mukaan, taikka vapaamielinen, joka vaatii toista luopumaan taikauskoisuudestaan, jota tämä pitää omantunnonasiana? Eiköhän vapaamielinen tässä tapauksessa ole ahdasmielisempi?"
Robertin silmät säteilivät, kun hän katseli äitiään. Tällaiset sananvaihdot tuottivat hänelle suurta huvia. Oli hänen oma mielipiteensä minkälainen tahansa, aina puolusti hän päinvastaista kantaa, mitä hänen vastustajansa edusti.
"Nyt olet sinä erehtynyt", vastasi hänen äitinsä, "ahdasmieliset eivät suinkaan tyydy siihen, että itse pitäisivät mielipiteensä, he tahtovat aina tyrkyttää niitä muillekin."
"No, jos niinkin olisi", vastasi Robert, "niin eihän se ole sen pahempaa kuin vapaamielisyydenkään tyrkyttäminen muille."
"Sinun mielestäsi siis ei minun pitäisi panna toimeen tanssia illalla? Mutta jos meillä nyt ei ole tanssia, niin panemmehan me siten salpoja niiden vapaudelle, jotka tahtovat tanssia."
"Kyllä he siihen taas saavat pian tilaisuuden, jos haluavat. Se merkitsee joka tapauksessa paljon vähemmän, kuin pettää luottamus, jota Warenheimin perhe on sinulle osoittanut, jättäessään haltuusi nuoren tyttärensä. Hienotunteisinta on olla tarjoamatta hänelle huvitusta, jota ei hänen kotonaan pidetä täysin luvallisena. Sinä melkein pakoitat häntä siihen."
"Niin paljon melua tyhjästä", sanoi vapaaherratar, kohauttaen olkapäitään. Hän näytti harmistuneelta, mutta Robert hymyili.
"On hyvä kun voi lyödä ihmisiä heidän omilla aseillaan", ajatteli hän.
Illalla ei tanssittu ja Dagmar oli iloinen, saadessaan tahtonsa kerrankin äidin suhteen voitolle. Nuoriso huvittelihe piirileikeillä. Vapaaherrattaren mielestä olivat he täten molemmat, sekä hän, että tytär, tehneet puolittaisia myönnytyksiä. Leikittiin "Kudo kangasta", "Leikkaa kauraa", y.m. leikkejä.