Hän luuli olevansa tuomittu elämään elämänsä kieltäymyksissä. Mutta hän oli nuori, ja nuoret tuntevat vastustamatonta halua runollisuuteen; jossakin muodossa on se saavutettava. Sattuman kautta tuli se kutsumus, joka oli näyttänyt hänestä niin jokapäiväiseltä ja raskaalta, tuntumaan hänen mielestään runollisen loistavalta.
Eräänä iltana, kun hämäryys jo oli levittänyt vaippansa yli luonnon, oli Anna saanut käteensä Vitalis'en runokokoelman, ja selaili sitä välinpitämättömästi, kunnes hänen silmänsä kääntyivät seuraavaan runoon:
Kieltäymys.
"Miks' iloiten en kantais ristiäni?
Se enkel' on, min Luoja lähetti.
Miks' kysyisin mä hyvält' Isältäni,
Miks' sen hän lähetyksen asetti?
Kuin lintu emon siiven alla makaa;
Suojassaan olen aina levossa;
Kun eessäni on vihdoin kuolo vakaa,
Mä voitan sentään, voitan uskossa.
Kyyhkyn lailla sieluni mun liitää
Isäni luokse taivaan korkeuteen,
Ja kun se Isän valossansa löytää
Se hiljaa Hälle silloin kuiskailee:
Suo uhrini mun Sulle nöyräst' tuoda,
Sulle, joka tutkit sieluin syvyyden,
Kernaasti kalkkis pohjaan tahdon juoda
Sill' lemmestäshän sääsit mulle sen!"
Anna luki tämän runon kerran toisensa perään, ja katkeraan juomaan, jonka elämä hänelle tarjosi, valui makeutta. Kieltäymys! Niin, siihen oli hän kutsuttu! Se ei näyttänyt hänestä enää synkältä ja harmaalta, sitä ympäröi sädekehä.
Annan luonteessa oli jonkunmoista yltiöpäisyyttä, joka usein sai hänet liioittelemaan, niinpä nytkin. Hän tunsi halua ruveta harjoittamaan kieltäymystä jumalanpalveluksenaan, hän tahtoi kurittaa lihaansa. Hän toivoi, että hänellä olisi jouhipaita ja ruoska, mutta tyytyi tällä kertaa tekemäänsä päätökseen, ettei söisi koskaan oikein kyllikseen, että karttaisi mieliruokiaan, nousisi varhain ylös, tekisi ankarasti työtä, eikä kysyisi oliko työ miellyttävää tai ei. Hän keksi monta tuonlaista päähänpistoa ja iloitsi niistä. Hän pyhittäisi elämänsä kieltäymyksille ja olisi ankara itseään kohtaan. Tämän ajatuksen innostuttamana asetti hän kirjan takaisin hyllylle, istuutui ikkunan ääreen ja antoi katseensa levätä Långsjön tyynellä pinnalla, jonka yli hämäryys levitti yhä tihenevän vaippansa.
"Anna, mitä sinä täällä teet? Kahvitarjotin odottaa salissa, jonne minä sytytin takkavalkean. Tule, niin keksimme jotakin hauskaa!"