Nämä lempeät sanat karkoittivat heti tilapäisen alakuloisuuden muiden, paitsi Annan sydämestä. Hän istui synkkänä vaieten.
"Tuo mielistelevä Eva", ajatteli hän, "imelillä ilmeillään osaa hän aina hankkia itselleen oikeuden! Sentähden vaan kun hän on kaunis, pitävät kaikki hänestä ja sen vuoksi, että minä olen ruma, ei kukaan pidä minusta."
Hän nousi ja meni huoneeseensa, jossa hän koetti unohtaa mielipahansa ruveten lukemaan.
Kirkkohistoria oli auki hänen edessään ja hän luki katolilaisista pyhimyksistä. Hän tunsi niiden uskonvimman lämmittävän itseään.
"Ehkä ei heidän tapansa olleet niin tuhmia kuin protestanttiset väittävät", ajatteli hän.
"Minä tahdon tehdä kuten hekin, minä tahdon lihaani kurittamalla tehdä itseni hengellisemmäksi. En tahdo armahtaa itseäni, kun ei kukaan muukaan armahda minua."
12.
"Sano minulle suoraan, Svennius, kuinka sinä viihdyt täällä luonamme?" kysyi Kurt ystävältään muutamia viikkoja hänen saapumisensa jälkeen.
He istuivat yhdessä verannalla ja tupakoivat päivällisen perästä.
"Mainiosti", vastasi Henning.