"Se olisi kyllä haluni, jos se vaan kävisi laatuun."
"Olisiko sinulla mitään vastaan, jos minä kertoisin, mitä olet puhunut minulle?" kysyi Kurt.
"En minä soisi sinun ilmoittavan kenellekään minun surullisia perhesuhteitani, jotka eivät muuten huvittaisikaan ketään", vastasi Henning, heitti pois sikarinpätkän ja rupesi hyväilemään Prisseä, joka istui hänen edessään ja korvat pystyssä kuunteli niitä ääniä, jotka läheltä ja kaukaa kuuluivat kesäillan lumoavasta hiljaisuudesta.
"Minä tiedän, että ne suuresti huvittaisivat äitiäni", sanoi Kurt.
"Hänelle saat kernaasti kertoa kaikki", sanoi Henning ja leikki hajamielisesti Prissen korvilla.
Samassa nousi Prisse ja juoksi häntäänsä heilutellen Annan luo, jonka se oli huomannut alhaalla järvenrannassa.
Svennius seurasi katseellaan nuoren tytön vartaloa, joka kuvastui
Långsjön sinistä vedenpintaa vasten.
"Hän tuntuu hyvin umpimieliseltä ja omituiselta, tuo sinun vanhempi sisaresi", sanoi hän Kurtille.
"Sellainen on hän aina ollut, vaikka nyt enemmän kuin koskaan ennen", vastasi tämä.
"Se on ihmeellistä. Minun mielestäni on vaikea tulla synkkämieliseksi, kun omaa tällaisen kodin kuin tämä ja sellaisen äidin, kuin hänen äitinsä on."