"Te pyydätte anteeksi sitä, josta minun tulisi kiittää teitä", sanoi hän lempeämmällä äänellä, jossa kuitenkin saattoi huomata hieman katkeran vivahduksen.
Hän kiiruhti omaan huoneeseensa ja vietti yksinäisyydessä nöyryyttävän mutta terveellisen hetken tutkien itseään Jumalan edessä.
Henning seisoi hetkisen miettiväisenä paikalla, mihin Anna oli hänet jättänyt. Silloin kuului sohvalta pieni uninen ääni kysyvän, kuinka paljon kello on.
"Vai niin, oletko sinä herännyt, pikku nypykkä", sanoi hän ja meni Evan luo, joka istui ja hieroi unta silmistään.
Hän istuutui hänen viereensä ja jutteli, niin että tyttönen pian oli täysin hereillä.
14.
Anna suoritti syksyllä loistavasti sisäänpääsytutkinnon seminaariin ja pian pidettiin häntä etevimpänä osastollaan. Säännölliset opinnot huvittivat häntä, ja toverielämä, joka oli hänelle aivan uutta, virkisti hänen mieltänsä. Ilokseen huomasi hän tulleensa ilmapiiriin, jossa ulkomuoto merkitsi paljon vähemmän kuin lahjakkaisuus. Työn kautta muuttui hän suuresti edukseen. Jo Vesterlångassa, enimmäkseen keskustelunsa johdosta Henning Svenniuksen kanssa, oli hän huomannut kieltäymys-pyrkimystensä väärän suunnan ja hyljännyt sen. Sen sijaan koetti hän nyt olla iloinen ja ystävällinen. Tämä oli kuitenkin vaikeata ympäristössä, joka ei koskaan ollut nähnyt häntä muuta kuin tylynä ja jurona; mutta seminaarissa, jossa ei kukaan tuntenut häntä, kävi se helpommin.
Hän oli täysihoidossa isänsä ainoan sisaren, rouva Constanse Holmin luona, joka oli lapseton leski ja hyväntahtoisin ihminen, mitä voi ajatella. Tuo kunnon mummo asui pienessä somassa asunnossa yhdessä uskollisen palvelijansa Liinan ja kanarialintunsa kanssa. Anna ei ollut asunut monta päivää tätinsä luona, kun hän oli yhtä suuri suosikki kuin Pippikin, ja se ei ollut vähän se.
Uudenvuoden aikana tuli Dagmar Rencrona vanhempiensa kanssa Tukholmaan muutamaksi kuukaudeksi; mutta entiset lukutoverit tapasivat toisiaan harvoin. Toinen oli kiinni työssään, toinen huvituksissaan, niin että heillä harvoin oli aikaa toinen toisilleen.
Kurt tuli toisinaan sunnuntaiksi Tukholmaan ja asui silloin tädin luona. Jos tämä vanha rouva piti paljon veljensä tyttärestä, niin piti hän vielä enemmän veljensä pojasta. Tämä oli ruvennut julkaisemaan runoja ja kirjoittamaan sanomalehtiin ja kalentereihin, ja oli jo saavuttanut jonkun verran tunnustusta alkuperäisyydellään ja todellakin suurella lahjakkaisuudellaan. Tämän yhteydessä teki hänen komea ulkomuotonsa ja hyvät seurustelulahjansa hänet kernaasti nähdyksi vieraaksi monessa ylhäisessä perheessä, muiden muassa parooni Rencronan luona. Sinne menikin hän mielellään.