"Arvosteletteko Te ihmisiä heidän ulkomuotonsa mukaan, Dagmar-neiti?" kysyi hän.
"En, mutta en voi sille mitään, että näen senkin", vastasi hän ja sivalsi hevostaan, joka heti rupesi nelistämään.
He olivat tulleet leveämmälle tielle ja ratsastivat rinnakkain.
Parooni kannusti hevostaan ja ajoi tyttärensä jälessä.
Kurt seurasi heitä synkkänä.
"Ajatteletteko Te, että miehen, valitessaan elämänuraa, tulisi ajatella sitä — jos siten saan sanoa — mikä pukee häntä parhaiten?" kysyi Kurt ja katseli Dagmaria ikäänkuin hänen vastauksestaan olisi riippunut elämä.
"Te otatte kaikki asiat niin syvältä kannalta", vastasi tyttö leikitellen. Huomattuaan, ettei tämä vastaus läheskään tyydyttänyt Kurttia, lisäsi hän:
"Tietysti täytyy miehen ajatella, mille alalle hän parhaiten sopii ja mikä toimi on omiaan kehittämään hänen parhaimpia ominaisuuksiaan."
"Pikku diplomaatti", mutisi parooni partaansa.
Kurt veti helpoituksen huokauksen.