"Elisa on aina kaunis, mihinkä ikänänsä pukeutuu", sanoi Helmer.
"No, sitä en tahdo väittää", vastasi Irene. "Oikeastaan Elisa ei ensinkään osaa pukeutua. Hyvä on, että hän edes kerrankin pukeutuu hyvin, sillä luultavasti saapuu tohtori Hesselkin päivälliskutsuihin."
"Tohtori Hessel", kertasi Helmer.
"Niin, etkö huomaa, että hän on rakastunut Elisaan. Soisin niin mielelläni Elisan kihlautuvan ja tohtori Hessel olisi erittäin sopiva hänelle sulhaseksi."
"Ei ensinkään sopiva", väitti Helmer painolla.
"Mistä on puhe", kysyi Elisa, joka samassa saapui paikalle.
Helmer tahtoi auttaa päällystakkia hänen ylleen, mutta siihen toimeen ehti Kustaa Aadolf ennen häntä.
"Tohtori Hesselistä me tässä puhuimme", selitti Irene.
"Niin, hän on hauska veitikka", sanoi majuri, "hän saisi mielellään käydä talossa niin usein kuin vaan haluaa".
"Ja hän kyllä puolestaan haluaa käydä vaikka joka päivä", virkkoi Irene nauraen.