"Toivon, ettei niistä mitään tule."
"Eikö sinua miellytä tuo tohtori Hessel?"
"Miellyttää kyllä; olen tavallani huvitettukin hänestä, mutta jokapäiväiseen seuraan en häntä haluaisi."
"Miks'et siitä äsken isälle mitään sanonut, ei hän pane tuumaansa toimeen, jos vaan sinulla on jotakin vastaan."
"Juuri siksi en mitään sanonutkaan. En tahdo panna esteitä isän huville muulloin kuin välttämättömän tarpeen vaatiessa."
"Tässä kohden olisi se minusta välttämättömän tarpeellista kylläkin", vastasi Kustaa Aadolf ritarillisesta "Puhun isälle ennenkun hän ennättää tohtori Hesselille mitään ehdotella."
"Luulen, että hän on aiottu joksikin suuremmaksi ja jalommaksi kuin miksi on tullut?"
"Kuka?"
"Tohtori Hessel."
"Vai niin, sitä en ole tullut ajatelleeksi. Mutta suureksi ja jaloksi
onkin hän tietysti aiottu, hän kuten muutkin. Olemmehan kaikki ihmiset
Jumalan lapsiksi aiotut, ja sen jalommaksi ei voi kukaan tulla", sanoi
Kustaa Aadolf.